Die Zauberflöte und Wasserparadies

Viileäksi on Saksankin sää alkanut muuttua. +10 asteen molemmin puolin vielä kuitenkin lämpötila huitelee eikä lumesta ole tietoakaan. Saa sitten nähdä tuleeko sitä jouluksi. 

Sunnuntain kunniaksi tein tänään lasagnea. Kun eväs siellä uunissa kypsyi, päätin käyttää ajan hyödyksi ja tein spotify-soittolistan otsikolla Joulu. :D Kuorossa olemme toisaalta jo lokakuusta alkaen harjoitelleet joululauluja. Marketit ja ostoskeskukset ovat jo täynnä joulukoristeita, jouluvaloja, joulukortteja sekä muuta pientä, sievää ja kimmeltävää. 

Viime viikko oli edellisiin verrattuna erilainen. Ensinnäkin ajoin vuokra-autolla. Ja vielä näitä maineikkaita moottoriteitä. Oikeastaan sitä aja_niin_lujaa_kuin_uskallat-osuutta ei ollut kuin parikymmentä kilometriä. Enkä sitäkään kovin lujaa ajanut. Saimme vuokrafirmasta paljon sovittua isomman auton, jolla Hannoverin keskustan läpi seikkaileminen oli jännittävää. 

Auto vuokrattiin miesten takia. Ja, no, junalakon. Olisi niitä junia kuulema sitten välillä lakonkin aikana kulkenut, mutta pelatiinpa varman päälle. Pojat piti sieltä Bremenin kentältä tänne Hildesheimiin saada. Hyvin kaikki kuitenkin meni ja olihan se kokemuksena huima. :)

Kun otettiin tehtäväksemme kävellä mahdollisimman monia uusia katuja pitkin, löysimmekin kaikkea jännää. Pienesti joka suuntaa kallistelevat saksalaiset talot erään kadun varrella olivat huomiota herättäviä. Samulin kanssa jo mietittin, että ei ole ollut näiden rakentajilla vatupassia. 

Ruoka Saksassa on Suomen hintatasoon verrattuna halvempaa. Elämän pieniä iloja on, kun huomaa, että kävelykadulta voi nälkäänsä parilla eurolla ostaa tuoreita, kuumia ja uskomattoman hyviä ranskalaisia paljolla majoneesilla. Eikä täällä vielä ole niin kylmä, ettei viereisestä kojusta voisi jälkkäriksi napata myös jätskipalloa. 

 Saksan, englannin ja kuoron lisäksi minulla on lukkarissa liikuntaa. Alkuviikosta vedin kahden saksalaisen tytön kanssa liikuntatunnin aiheesta liikkuvuus ja sen edistäminen. Omat osuuteni puhuin englanniksi. Vaikka välillä tuntui, että oikeiden sanojen löytäminen oli miettimisen takana, tuli opettaja kuitenkin tunnin jälkeen kehumaan hyvin menneestä tunnista.

Seuraavaksi voikin alkaa jännittää koripalloa, johon meidän Eveliinan kanssa pitää tehdä tuokio katukoriksesta. Tällä kertaa saksaksi.

Savonlinnassa opiskelleena minun on vähän jännää myöntää, että kävin tällä viikolla ensimmäistä kertaa ikinä oopperassa, Taikahuilu avautui tällä paikallisella murteella laulettuna minulle vähän paremmin, kun väliajalla wikipediasta lunttasimme juonen kulun. 

Paikalliseen vesiparatiisiin käytiin myös tutustumassa. Päivälipulla sai nauttia yhdeksän saunan löylyistä ja monista uima-altaista tuntitolkulla. Oli puolentoista kuukauden jälkeen huikeaa saunoa. 

Eilisen ravintolapäivän innoittamana katsastin paikallisen tarjonnan. Täältä löytyi kuin löytyikin yksi. Se ainut sattuikin sitten tarjoamaan suomalaisia korvapuusteja. Melkoinen sattuma. 

Ininän aiheena voisin mainita sen, että kaikki elokuvat ja televisio-ohjelmat on dubattu saksaksi. Kyllähän siitä varmasti kieltä oppisin, mutta hassulle se kuulostaa kun Zac Efron siellä aukoo suutaan jonkun saksalaisen puheen kanssa melkein samaan aikaan. Kai siihenkin tottuu...

Oheislukemistoksi hankin käsikirjan saksalaisena olemisesta. Sisäkengät minulta näköjään  tämän mukaan puuttuvat. Ehkä villasukat ajavat saman asian.

Abstract:

The weather is started to get colder. Still warm enough to eat icecream outside. ;) Will see if there will be snow at Christmas. Driving a car in Germany was an experience, let´s say. Frence fries are so good. And even better with extra mayonnaise. Sport lesson I kept with two german-girls went well. Sauna felt like heaven! Movies are so weird because of dubbing. At least I now have guide book about how to be german. Instead of indoor shoes I´m using wool socks. Maybe it is good enough. :D

Kuukausi takana

Ensimmäinen kuukausi on nyt taputeltu. Opiskelijakortilla pääsee liikkumaan koko alasaksin alueella ilmaiseksi. Hyötyliinkuntaa vähentääkin aika paljon, kun bussi kulkee yliopistolle ja takaisin. Jos kuitenkin kävelen kampukselle, kuljen "Klingeltunnelin" kautta. 

Lähes kauttaaltaan spreijatun alikulkukäytävän koristelut uusiutuvat paikallisten taiteilijoiden toimesta aika tiheään. Nimi Klingeltunnel tulee tunnelissa ajavista pyöräilijöistä ja heidän tavastaan soittaa pyörän kelloa kaarevassa tunnelissa. Näin vastaantulija kuulee toisen ja osaa hiljentää vauhtia tai ainakin väistää. 

 Oman asunnon, kampuksen ja keskustan lisäksi olen junaillut itseni myös Hannoveriin, Wolfsburgiin ja Bremeniin. 17. päivä saatiin aamulla opiskelijokortit ja lähdettiin heti niitä testaamaan. Suomityttöjen joukolla päätettiin käydä tutustumassa Hannoverin eläintarhaan. Aika kattavasti oli saatu otuksia ympäri maailman paikkaan haalittua. 

Hannover on yli 500 000 asukkaan kaupunkina noin viisi kertaa Hildesheimia suurempi. Eläintarhan jälkeen pistäydyttiin vielä Primarkissa. Vaatteita oli kirjaimellisesti röykkiöittäin. 

Seuraavana viikonloppuna matkasimme ensin omatoimisesti Wolfsburgin outlet-myymälään. Kirkkaat alennuslaput jos mitkä asettavat materialismionnellisuuden aivan uudelle tasolle. Kyllä sieltä siis jotain pientä ostettiinkin. ;)

Myös yliopiston vaihto-opiskelijajärjestö ESN järjestää meille reissuja. Hannoverissa kierrettiin kaupunkia ja löydettiin rakkauslukko-silta. Siellä sitten hempeillessä piti kaveria jo vähän paijata. 

Päästiin käymään myös vanhalla raatihuoneella. Ylimpään torniin mentiin tiedettävästi mailman ainoalla vinolla hissillä. Hissikuilu kaareutui niin paljon, että hissin lasikatosta huolimatta alhaalta ei pystynyt näkemään ylös asti. 

Lähestyvä joulu synnytti askarteluvimman. Kävimme eveliinan kanssa etsimässä laitakaupungilta oksia ja toimme ne kotiin kuivumaan. Valkeiksi ne olisi tarkoitus maalata ja vaikka palloja koristeeksi ripustaa. 

Kuivattaminen muuten on paljon helpompaa nyt, kun asunnon lämmitys pelaa asiallisesti. Sisälämpötila oli enää 16 astetta, kun luovutimme ja soitimme vuokranantajamme kaverin auttamaan. On aika luksusta, kun sisällä ei tarvitse palella. 

Lokakuun viimeisenä päivänä, pyhäinpäivän aattona, kaupungille oli järjestetty eräänlaiset valokarvevaalit. Kaupat olivat auki myöhään iltaan ja kaikkialla oli valoja, koristeita ja kojuja. Makkara tuoksui ja valot välkkyivät. 

Seuraavana aamuna noustiinkin sitten taas junaan. Tällä kertaa suuntana oli Bremen. Kapeita kujia, korkeita kirkkoja, neljän musikantin patsas ja freimarkt eli suuri markkinatapahtuma. 

Makkaran ja oluen luvatusta maasta löytyy myös ihania kahviloita herkullisine kakkuineen. Tänään kävimme sunnuntain kunniaksi herkuttelemassa. 

Mr B.

On hyviä ja huonoja päiviä. Tämä päivä lukeutui jälkimmäisiin.
Edellisten päivien pros and cons:

+ Minulla on suklaata
+ Minulla ei ole henkilövaakaa
- Halusin leipoa, mutta asunossa ei ollut sähkövatkainta, vuokaa tai edes pannulappuja
+ Marketissa oli
+ Heräsin aikaisin tänään
- Tänään piti herätä aikaisin
- Eilen sattui kurkkuun ja päähän
+ Tänään ei
- Heräsin eilen ennen kello seitsemää ilmoittautumaan kurssille, jonka ilmoittautumisalustaa ei      avattukaan. Koska saksa.
- Yleinen ahdistus
+ Puujalkavitsit
+ Tee on hyvää
+ Minulla on ihania ystäviä
+ Interveppi (mikä sana!!!)
+ Asunnossa on astianpesukone ja pyykinpesukone
+ Olen nähnyt jo kaksi hyvää saksalaista elokuvaa
+ Hommasin polkupyörän
- Joku puhkoi pyörästä takakumin
+ Huomenna saadaan opiskelijakortit, ja lähdetään Hannoveriin
+ Opiskelijakortilla pääsee niedersachsenin alueella ilmaiseksi julkisilla
+ Puhelin toimii
- Ikkunan alla kulkee yöaikaankin varsin äänekästä porukkaa
+ Nukun sikeästi
- Ostariltakaan ei löydy normaaleja lakanoita (saksalaiset ilmeisesti nukkuu froteisissa...)
+ Minua rakastetaan
+ Minä rakastan
+ Minulla on oranssit verhot

Joo. Listaa tehdessäni jo huomasin, että onhan niitä plussia enemmän kuin miinuksia. Mielessä ainakin. Ehkä huonot vaan unohtuu. Hyvä niin.

Eka viikko

Hallo Leute!

Tänään tuli ensimmäinen viikko Hildesheimissa täyteen. Kavereita on saatu, saksaa opittu ja kaupunkia katseltu. Vaito-opiskelijoita kampuksella on 127 ja kunhan kaikki saksalaisetkin opiskelijat parin seuraavan viikon aikana opinahjoonsa saapuvat, on meitä kaikkiaan sellainen kuusi tuhatta. Vaikka Hildesheim Saksan mittapuulla onkin melko pieni kaupunki, voi Savonlinna jälkeen olla vilinään totutteleminen.

Ja uskokaa tai älkää, noihin sataan kahteenkymmeneen seitsemään sisältyy viisi. Suomalaista. Tyttöä!
Näiden kaa on ollu jo monta kivaa päivää ja juttua. Tässä vaiheessa pitää vähän ikävöidä myös Suomeen jääneitä ihanuuksia. Ootte mun mielessä!

Lennettiin siis tosiaan kaverin kanssa viikko sitten Bremeniin ja tultiin junalla tänne Hildesheimiin. Meidän "buddy" , Kathrin, juoksi meitä vastaan, kun vähän aikaa olimme häntä asemalla etsiskelleet. Kathrinin kanssa käveltiin alle kilometrin matka asunnolle ja kirjoiteltiin vuokrasopimukset. Avaimet käteen ja totuttelemaan ajatukseen, että täällä sitä seuraavat viitisen kuukautta sitten punkataan. 

Kunnon turistina tietysti kuvailin maisemia junan ikkunasta. ;D Maissi kasvaa vielä lokakuussakin. 

Kartasta on yllättävän paljon hyötyä uuteen kaupunkiin tutustuessa. Varsinkin kun WLAN on nykyisin puhelimeni ainoa netti. Kaupungilla palloillessa ei paljon googlemapsia tai heredriveplussia käytetä. Evellä puhelimessa netti on, ja usein siitä iloitsenkin. 

Tänään vietettiin shoppailupäivää. Viikon olen samoilla lenkkareilla täällä kulkenut, mutta tänään piti vaihtaa bootsit jalkaan heti, kun pystyin niitä omikseni sanomaan. Paikallisessa ostoskeskuksessa, Arneken Galleriassa, oli tänään muotinäytös. Sitä tosin tuli vain ohikulkiessa vähän vilkaistua. Lähinnä keskityttiin tarjonnan kartottamiseen, mutta jotain kivaa löydettiinkin. 

Syötiin thaimaalaista ja illalla mentiin vielä katsomaan saksalaista elokuvaa! Kaikki ei-saksankieliset elokuvat poikkeuksetta dupataan saksaksi, joten valittiin suosiolla paikallinen tuotos. Ihan kaikissa paikoissa en täkäläisten kanssa tajunnut nauraa mukana, mutta hauskaa oli silti, Yllättävän hyvin pysyi juonesta jo viikon preppauksen jälkeen mukana.